keskiviikko 24. heinäkuuta 2019

Testamentti: Kohta meitä on 8 miljardia ja vieläkin vailla tietoista suuntaa

Blogin viimeinen teksti kutoo mielenkiintoisesti yhteen 10 000 vuoden takaisen esi-ihmisen, parisuhteen odotukset, mielenterveyden haasteet, aistien rajallisuuden, orjuuden ja ihmiskaupan. Väestömäärän kasvun kiihtyessä luomamme ongelmat räjähtävät käsiimme, mutta onko meillä vielä toivoa?





Tämä on viimeinen kirjoitus tähän blogiin. Kirjoittaminen ja uteliaisuus eivät pääty, mutta nyt on aika muille projekteille. Tavoitteena oli katsoa omaa oravanpyörää ulkopuolelta  ja kasvaa kirjoittamisen mukana. Tämän innoittamana tutustuin erilaisiin teksteihin, dokumentteihin, historiaan ja kulttuureihin. Jotta ajattelun kasvamiselle oli mahdollisuus, valitsin usein tutustumisen kohteeksi sellaisen aiheen, mikä missään nimessä ei ollut lähelläkään sitä omaa juttua.
Tässä hyvä esimerkki yhdestä, joka osoittautui varsin kiinnostavaksi: http://oravatpyorassa.blogspot.com/2018/04/netflix-dokumentti-get-me-roger-stone.html 

Ihan mieletöntä mitä kaikkea löytyikään ja monet jutuista veivät syvälle ajatusten ja omien uskomusten syövereihin. Omaa elämää pyörittävien uskomusten ravisteleminen aiheuttaa henkistä kipua, jos ne vain rohkenee kohdata. Siksi suosittelen miettimään oletko valmis lukemaan loppuun tämän tekstin, jossa käsitellään useimmille henkilökohtaisia teemoja. Teksteiksi blogiin päätyi vain pieni osa kaikesta aineistoista ja osa omista kokemuksista ja johtopäätöksistä.


Aikahyppy antaa erilaisen näkökulman


Monet vahvatkin uskomukset saivat kyytiä, kun siirtyi ajassa riittävän kauas taaksepäin. Yuval Noah Harari avaa historiaa, nykyaikaa ja tulevaisuutta omalla mielenkiintoisella tavallaan kirjoissaan. Ihminen kun on elänyt maapallolla tuhansia ja kymmeniä tuhansia vuosia. Oliko kiirettä olemassa 10 000 vuotta sitten? Varmasti oli, jos yritti pötkiä pakoon sapelihammastiikeriä. Mutta  oliko kelloa ja kalenteria ja niiden aiheuttamaa oravanpyörää ja suorittamisen aikatauluja? Ajan mittaaminenkin on tarkoitettu helpottamaan ihmisen elämää ja yhteisten asioiden hoitamista. Mitattu aika on väline. Eikö käytännössä siis huonon tunnetilan luominen itselle, jonkin ihmisen keksimän välineen vuoksi olekin turhaa?  

Minä olen nyt tässä, enkä voi olla kahdessa paikassa samaan aikaan. Se on totuus. Miksi siis murehtia jostain muusta. Tämä hetki on totta. Menneisyys on pelkkiä vääristyneitä tulkitsijan suodattamia kokemuksia. Tulevaisuutta ei ole olemassakaan kuin mielikuvituksessa, mutta tulevaisuuteen voi vaikuttaa valinnoillaan.

Ja ne ihmiset, joiden kanssa olen juuri nyt, ovat kaikkein tärkeimmät ihmiset. Olen kaikissa elämäni vaiheissa riippuvainen muista ihmisistä. Olen kiitollinen ruokakauppiaalle, joka on huolehtinut tarvitsemieni tarvikkeiden hankinnasta, säilytyksestä ja laittanut ne esille minua varten. Ja kaikille, jotka koko ketjussa ovat osaltaan vaikuttaneet aina asfaltin tekijöistä ajoneuvon valmistajille.


Mistä parisuhteen odotukset ovat peräisin?


Parisuhteen aloittaminen synnyttää usein odotuksia oman ja toisen ihmisen käyttäytymiselle. Pettymys on mahdollista vain, jos on luotu odotuksia. Mistä nämä odotukset oikein ovat alunperin peräisin? Oliko 10 000 vuotta sitten parisuhteen pelisääntöjä, jonka vuoksi nykypäivänä moni menettää hermonsa, yöunensa, terveytensä tai henkensä? Haluammeko parisuhteella pohjimmiltaan omistaa ja hallita toista vai rakastaa ja antaa toisen olla sellainen, johon alun perin rakastuimme?   https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/05/18/vakivalta-parisuhteessa-oli-tappaa-annen-herasin-keskella-yota-veitseniskuihin

Parisuhteen perususkomuksetkin ovat yhtä lailla jonkun tai joidenkin ihmisten keksimiä. Ja niitä me olemme oppineet pitämään ehdottomina totuuksina. Niitä toistetaan meille elokuvien ja muiden ihmisten toiminnan kautta. Mistä ne oikein ovat peräisin? Ja mitä tarkoitusta varten nekin ovat aikanaan keksitty? Ehkä yhteisöissä on ollut suvun jatkamisen tai geeniperimän kannalta tärkeää, että kaikki naiset tai miehet eivät pyöri vetovoimasimman yksilön ympärillä. Tai miksei taustalla ole voinut olla yksilöllisiä tarpeita tai mielen pahoittamista. Onko mustasukkaisuus luontainen vai opittu käyttäytymismalli? 

Ainakin lapsen kasvattamisen kannalta on hyvä, jos kovaa työtaakkaa on jakamassa parikin henkilöä. Onko sillä väliä onko kasvattajia kolmekin tai kokonainen yhteisö tai mikä on heidän sukupuolensa? Nämä muodostelmat kuitenkin koettelevat useimpien uskomusmaailman rajoja. Ehkäpä Freudin ansiosta yhä useampi uskaltaa nykyään ajatella eri tavalla: http://oravatpyorassa.blogspot.com/2019/01/freud-pakeni-hitlerin-vainoja-lontooseen.html 


Minun maailmani on vain osa kaikesta todellisesta


Tiedämme, että ihmisen aistit ovat rajallisia. Eläinkunnasta löytyy otuksia, joilla on huomattavasti ihmisen aisteja tarkempia aisteja. Jotkut linnut suunnistavat aistimalla magneettisuutta eli sellaista asiaa, jota ihminen ei voi aisteillaan havaita. Tai ainakaan kaikki. Jopa eri ihmisten keskenkin on eroja aistien tarkkuudessa. Toiset näkevät paremmin ja toiset kuulevat paremmin. Silti pidämme helposti yliluonnollisia tai mahdottomina asioita, jotka ylittävät havaintokykymme. Vaikka pelkästään päättelemällä on selvää, että havaitsemme ja koemme vain osan asioista, joita ympärillämme tapahtuu koko ajan. Meidän maailmamme on siis vain pieni osa koko totuudesta. 

Havannointikykymme kohdistaa huomiota enimmäkseen niihin asioihin, jotka vahvistavat meidän uskomuksia ja kokemuksia. Osa havainnoista suodattuu siis pois, vaikka ne ovatkin olemassa. Tämän vuoksi jokaisen tilanteen voi tulkita niin monella tavalla, kuin tilanteessa on havaitsijoita. Silti puolustamme helposti ehdottomana omaa tulkintaamme tilanteista. Myös mielipiteen muuttamiselle helposti naureskellaan, erityisesti politiikassa. Vaikka se, että pystymme muuttamaan mielipidettämme, kertoo vain että pystymme vielä analyyttiseen ajatteluun ja ajattelemaan asioita toisestakin näkökulmasta. Robert Anton Wilson onkin todennut osuvasti, että uskomus on ajattelun kuolema. Eli muodostaessamme vahvan mielipiteen jostain, suljemme samalla muut mahdollisuudet pois.


Omasta mielestä ja välittämisestä

Idoleilla on diagnosoituja mielenterveysongelmia ja ne saavat tilaa eri medioissa. Mistä erotamme onko kyseessä kaupallista markkinointia vai avointa keskustelua? Ongelmat tuntuvat lisääntyvän niin nuorten parissa kuin työelämässäkin. Kuka tai ketkä mahdollisesti hyötyvät diagnoosien lisääntymisestä? Onko taustalla mahdollisesti taloudellisia vaikuttimia, kun lääkittävien ihmisten määrä lisääntyy? Mielialalääkkeiden seurauksen kuolee vuosittain maailmanlaajuisesti yhä enemmän ihmisiä, mutta uutisointi keskittyy enemmän yksittäisiin ohimeneviin tartuntatapauksiin. Mikä on median tehtävä? Suomessakin jo puoli miljoonaa syö masennuslääkkeitä: https://yle.fi/uutiset/3-6173100. Mistä tiedät, että masennus on todellinen asia? Voiko sen näyttää tai laittaa ämpäriin? Onko se vain verbistä "masentaa" väännetty abstraktinen ja täysin keksitty käsite? Oliko se olemassa jo 1000 vuotta sitten? Mistä olet saanut tiedon, että sitä varten on olemassa lääke? Paranevatko niitä syövät ihmiset? https://www.iltalehti.fi/terveys/a/2014081718579420 . Lääketeollisuus ei tosiaan hyödy siitä, että ihminen paranee, vaan siitä että hän jatkaa lääkkeiden syömistä säännöllisesti.

Mistä tiedän haluaako lääkäri auttaa minua vai toteuttaa yrityksensä, lääkeyhtiön tai vakuutusyhtiön liiketoimintaa kasvattavaa tehtävää? Sinulla on aina oikeus vaatia sinulle määrätyn lääkkeen puolueetonta tutkimustaustaa. Esimerkiksi kansallisessa rokotusohjelmassa olevilta rokotteilta sellainen yleensä löytyy. Luotan jatkossakin lääketieteen ja mielukuvaharjoittelun avulla nopeutettuun paranemiseeni, koska mikään ei ole tehokkaampi parantaja kuin oma immuunijärjestelmäni. Mutta hälytyskelloni kilkattavat lujasti, jos jokin järjestelmä ei kestä kritiikkiä ja kriittisen kannan ilmaisevat henkilöt erotetaan. Silloin olisi aika kaivaa syvemmältä.

Diagnoosi ei ole koko totuus, vaan se on päätelmä. Diagnoosin avulla henkilölle voidaan oireiden helpottamiseksi määrätä tilapäisesti lääkettä ja järjestää ohjausta vastaaviin ongelmiin erikoistuneiden henkilöiden toimesta. Toisaalta diagnoosi voi olla suuri helpotus ja tehdä ongelmasta hallittavan tuntuisen. Myöskin vakuutus- ja tukijärjestelmät edellyttävät diagnoosia. Diagnoosi tulisikin ymmärtää järjestelmään kuuluvana välineenä ja pitää erillään ihmisen indentiteetistä. 

Kaiken tämän keskellä saatamme joskus unohtaa oman vastuumme tunnetilojemme luomisesta ja niiden muuttamisesta. Toisaalta meille ei opeteta mielikuvituksemme hallitsemista ja suunnittelua, vaikka oppivelvollisuutta pidennetäänkin. Onneksi osa haasteista ratkeaa ajattelemalla asioita uusista näkökulmista, on sitten kyse yksinäisyydestä: http://oravatpyorassa.blogspot.com/2018/09/opiskeluaikana-karsin-yksnaisyyden.html, tai vaikka epäasiallisesta kohtelusta työpaikalla: http://oravatpyorassa.blogspot.com/2018/09/tyopaikkakiusaamisen-pyorremyrskyssa.html. Myös oman kehon merkkien kuunteleminen ja sisäisestä yhteiskunnasta huolehtiminen ovat tärkeitä muistaa: http://oravatpyorassa.blogspot.com/2018/03/maailman-yksinkertaisin-ja-ilmainen.html


Kuplista suurin - Minä

Zeitgeist-trilogia haastaa ja provosoi herkullisilla aiheilla: http://oravatpyorassa.blogspot.com/2018/10/tiedatko-mita-sinun-ja-minun-ei-koskaan.htmlEdes uskonnot arkaluontoisena aiheena eivät jää vaille huomiota. Aurinko ja tähdistöt olivat tärkeitä varhaishistorian ihmisille niin suunnistamisessa, ruoan kasvattamisessa ja vuodenaikojen kiertokulun hahmottamisessa. Ennen kristinuskon valtakautta pohjoisella pallonpuoliskolla Rooman valtakunnassa vietettiin vuoden lopulla Voittamattoman auringon (Sol Invictuksen) juhlaa. Pimeyden ja valon taistelu. Aurinko näytti pysyvän näkymättömissä pari vuorokautta, mutta kolmantena päivänä se nousi ylös kuolleista. Vuoden lyhin päivä eli talvipäivänseisaus ajoittuu 21.-22. joulukuuta ja kolmas päivä tämän jälkeen 24.-25.12. Ja näin aurinko, kaiken valon ja elämän tuoja on meille syntynyt. Varhaisten aikojen tähtikartoissa toistuu 12 päätähdistöä eli eläinradan merkkiä. Sopivasti saman verran kuin oli opetuslapsia. Pääsiäinen taas määräytyy kevätpäiväntasauksen mukaan. Eli aika, kun päivä pohjoisella pallonpuoliskolla alkaa olla pidempi kuin yö. Valo voittaa pimeyden, kun aurinko astuu ylös taivaisiin. Tätä juhlistetaan, esimerkiksi rairuoholla ja munilla, jotka ovat kasvun, uudistumisen ja hedelmällisyyden vertauskuvia. 


















Kuva. Aurinko ja tähtimerkit.

Mutta uskonnoillakin on merkitystä, erityisesti silloin, kun ne tuovat hyvää tai toivoa meidän elämäämme. Tätä pohdiskeli omana aikanaan kiivaasti myös pastorin poika Friedrich Nietzsce: http://oravatpyorassa.blogspot.com/2019/02/antikristuksen-hyytava-ennustus.html. Mielestäni muiden uskomuksia ja uskontoja tulee kunnioittaa, koska itse olemme oman elämämämme suurin illuusio. Uskon kaikkiin niihin jumaliin, joihin ihmiset uskovat. Koska uskon ihmisiin.

Voisiko samalla tavalla maallisempiin keksittyihin asioihin liittyviä yhteisiä uskomuksia pitää uskontoina? Esimerkiksi parisuhde, aika, hierarkinen organisaatio, kapitalismi, kommunismi tai demokratia.


Talousjärjestelmän molemmat puolet


Raha ja talousjärjestelmä ovat olleet useamman kirjoituksen kiinnostuksen kohteita. Tästä kaikki alkoi: http://oravatpyorassa.blogspot.com/2018/02/mina-juoksen-raha-kertoo-mihin-suuntaan.html 

Talousjärjestelmästä on kiistämättä ollut valtavasti iloa ja hyötyä isolle ihmismäärälle. Lähtökohtaisesti ihminen tarvitsee monenlaista elääkseen. Joitakin asioita vain halutaan, mutta joitakin oikeasti tarvitaan. Minkä huikean kehitysaskeleen olemme ottaneet 500 viimeisen vuoden aikana. Selvästi aiempaa isommalla väestön osalla ovat olosuhteet parantuneet merkittävästi. Joskus piti varmasti käyttää vielä enemmän tunteja, että ravinto ja turvallinen suojapaikka olivat varmistettu.  Talousjärjestelmällä painostamalla pystymme myös hillitsemään maailmanvalloittajien ja diktaattoreiden suunnitelmia. Aika hyvähän tämä on.

Kaikille järjestelmä ei kuitenkaan ole hyvä. Yle Areenan dokumenttisarjan mukaan orjuus on tänä päivänä yleisempää kuin koskaan aiemmin maailmassa, koska talousjärjestelmämme vaatii sitä: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/01/15/orjuus-nyt-dokumenttisarja-ihmiskaupasta-ja-nykypaivan-orjuudesta. Meillä ei ehkä muuten olisi varaa ylläpitää elintasoamme, ellemme olisi ulkoistaneet ongelmiamme ja päästöjämme muualle. Ajattelemme helposti, että ongelmat ovat kaukana ulkomailla. Voit katsoa kuinka monen kotonasi olevan vaatekappaleen lapussa lukee, esimerkiksi Bangladesh, Pakistan tai Kambodza. Iloitsemme, kun saamme vaatekappaleen kaupasta halvalla, tiedostamatta, mitä se mahdollisesti tarkoittaa samalla jollekin toiselle:   http://oravatpyorassa.blogspot.com/2018/08/netflix-dokumentti-true-cost.html

Seksiorjien kuvia näemme helposti sopivilla hakusanoilla googlesta: http://oravatpyorassa.blogspot.com/2018/12/pornoalalla-lukuisten-nuorten-naisten.html.  Tai heidän palveluita voimme käydä ostamassa lähistöltä alkaen alle sata euroa. Yksi sivusto suljettiin, mutta pienellä vaivalla löytyy toinen sivusto (realescort.com), josta voit katsoa, mitä sinun naapurustossasi on tarjolla. Ja halutessasi voit myös tutustua siihen, miten heidän käyttäytymistään hallitaan:http://oravatpyorassa.blogspot.com/2018/05/netflix-dokumentti-tricked-amerikan.html 

Orjat ovat siis koko ajan läsnä kotonamme ja naapurissamme, eikä yhtään sen kauempana. He ovat täällä, koska me hyväksymme sen ja tuemme sitä. Mutta perussyytä tai siitä kärsivien ihmisten ongelmaa ei välttämättä ratkaise se, että päätämme joukolla olla ostamatta halpoja vaatteita tai muuta. Muutokset on tehtävä huolella ja harkiten, siten että kohteena olevien toimeentulo ja elämisen mahdollisuus säilyy. Aina löytyy tahoja, jotka ovat valmiita hyötymään ihmisten pettymyksestä ja muutoksen halusta. Tämän sai aikanaan kokea, esimerkiksi Karl Marx: http://oravatpyorassa.blogspot.com/2019/01/yksilon-vapauden-ja-tasa-arvon.html.



Politiikka elää suuren kuplan sisällä

Yksikään nykyisistä puolueista ei tunnu kykenevän katsomaan talousjärjestelmää ulkopuolelta, vaan hyväksyy muiden ihmisten keksimät ehdot ja suostuu pelaamaan niiden mukaisesti, kääntämällä huomiotaan yksittäisiin rönsyihin, kuten vaikka verotukseen tai montako kymppia kenellekin annetaan ja keneltä viedään. Samalla maaperä, vesistöt, eläimet ja ilmasto jäävät toissijaisiksi ikuisen talouskasvun tavoittelussa. Mikä merkitys sillä on demokratian kannalta, että kansanedustajaksi pääsemiseksi vaaditaan yhä suurempi taloudellinen panostus ja taustajoukot: https://yle.fi/uutiset/3-10715323

Poliittisissa linjauksissa voisi asettaa nykyistä enemmän painetta tuotteiden ja palvelujen tarjoajille, ympäristön näkökulmasta. Esimerkiksi Euroopan alueella voitaisiin vapauttaa kaikki polttoaineen ja energian säästämiseen liittyvät patentit. Onko niiden hyödyntämättä jättämisestä hyötyä vai haittaa ilmastolle? Ja sen jälkeen voisi tehdä päätöksen, että vuoden 2022 jälkeen täällä ei saa valmistaa eikä tuoda maahan yhtään yli 3 litraa/100 km kuluttavaa henkilöautoa. Sen sijaan, että asetetaan vanhoillekin autoille päästöarvoja, jotka aiheuttavat kuluttajille lisämaksuja ja aivan turhiakin osien vaihtoja. Parannnetaanko sillä ihan oikeasti ympäristön tilaa? Ihan varmasti valmistajat kehittäisivät tarvittavat ratkaisut. 

Nyt ollaan tyytyväisiä, että kuluttaja maksaa työn tekemisellä ansaitsemallaan arvollaan vähän ylimääräistä muovipusseista, lennoista yms. Minulle on hieman epäselvää, miten se vaikuttaa siihen, että tulevaisuuden ihminen saa puhdasta vettä, ruokaa ja ilmaa? Kodin elektroniikkalaitteiden tahallinen käyttöiän lyhentäminen pitäisi olla vakava rikos ympäristöä kohtaan. Talousjärjestelmän viitekehyksessä se on täysin ymmärrettävää ja kannattavaa liiketoimintaa. Vaikka talousjärjestelmällä nykymuodossaan onkin hyvät puolensa, niin silti emmehän hyväksy murhaavaa lääkäriä tai hyväksi käyttävää pappiakaan?


Mihin suuntaan haluamme mennä?

Jos emme itse tietoisesti mieti ja päätä, mihin suuntaan haluamme yhteisönä kehittyä, niin voit olla varma siitä, että meitä viedään kuin pässiä narussa. Ja siihen suuntaan, mistä siitä on eniten hyötyä niille, joita nykyinen järjestelmä hyödyttää eniten. Uskomukset ovat hyvä ohjaamisen väline, koska ihminen toimii aina uskomustensa mukaisesti ja niihin vahvistusta hakien. Kohtuuttomuuden rajat siirtyvät vain kauemmas, samalla kun muutosta ja kehitystä hidastetaan tahallisesti, nykytilanteen ylläpitämiseksi. Talousjärjestelmäkin on vain yksi väline ja sen voi muokata tukemaan yhteistä suuntaa. Rahaa voidaan luoda rajattomasti, mutta luonnonvaroja, puhdasta maaperää, vettä ja hengitysilmaa on rajallisesti.  





















Osaamme lausua kuorossa, että jokaisen yrityksen tehtävänä on tuottaa rahaa omistajilleen, mutta harvemmin tulemme ajatelleeksi, että jokaisella rikollisjärjestöllä on täsmälleen sama tarkoitus. Välineinä toimivat huumekauppa, ihmiskauppa, väkivalta ja seksiorjat. Näin arvokeskustelujen aikana tätä yhteyttä olisi syytä miettiä. Samoja arvoja ja periaatteita voidaan tulkita moneen tarpeeseen sopivaksi. Siksi myös suunta ja tarkoitus tulisi päättää. Mitä, jos yritysten ja valtioiden tarkoitus liittyisikin tulevien sukupolvien ihmisten, eläinten ja heidän elinolosuhteiden parantamiseen? Miten se muuttaisi elämää ja yksityiskohtia? Miten se muuttaisi koulutusta, työelämää tai mediaa? Mitä, jos vika ei olekaan järjestelmässä, vaan siinä, että ihmiskunnalta puuttuu vielä yhteinen suunta? 


Haasta uutisointia, älä usko keneenkään täysi-ikäiseen, mieti enemmän tarvitsenko oikeasti vai haluanko ja käännä lääkärisi kertomat negaatiot päinvastaisiksi. Muista myös samalla pitää hauskaa. Kiitos kaikille teille lukijoille! On tullut aika ottaa aikaa muille projekteille. Jos en aloita sitä tänään, en luultavasti aloita sitä koskaan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti